maanantai 21. toukokuuta 2018

Elämäni ensimmäinen bloggaus

Niin sitä vaan piti itelleen keksiä jotakin puuhaa tähän tasapaksuun arkeen. Frida-neiti kiljuu omassa sängyssään päiväunia odotellen, mikäs tämän parempi aika kirjoittamiseen.

On tämä uusiosuurperheen elämä tietty välillä aika hektistäkin, mutta enimmäkseen ne meikäläisen askareet sijoittuu neljän seinän sisälle. Siitä kai se into leipomiseenkin on lähteny. Ja tietty ku lapsia on talossa, niin harvemmin jää leipomukset happanemaan kaappiin. ( makeat varsinkaan) ens viikonlopuksi pitäis tehä esikoiselle 14v-kakku. Ja tuon ikäinen poikalapsihan on se kaikista mukavin "asiakas", kun kaikkeen on vastaus - IHAN SAMA.

Tänäänki on perheessä merkkipäivä. Meijän vanha herra Nico, täyttää 9 vuotta. Hää on tiibetinspanieli. Oon luvannu vanhukselle maksalaatikkokakun, niinku joka vuosi :)

Kohta alkaa isommat kotiutua koulusta, jos jotain välipalaa kehittelis ilman että tarvii kauppaan raahautua. Kaapista löytyy ainakin suklaata, rahkaa, munia... Saas nähä tulisko niistä jotakin syömäkelpoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusia tuulia. Kun jotain yrittää...

Piiitkän hiljaisuuden jälkeen ajattelin taas rustailla ja kertoa vähän syytä blogihiljaisuuteen. Kuukaus takaperin heräsin todellisuute...