Pannukakkuja ja pohdintaa

Niinkuin jo toissapäivänä epäilin, niin ei kahta ilman kolmatta. Mitä haavereihin ja tapaturmiin tulee. Sinä hyvinkin samaisena iltana tyttö kävi taas ajelemassa uudella polkumaspyörällään... No eihän se menny ku Strömsössä. 

Tää oli onnistunu jollain ihmeen keinolla lyömään silmäkulmansa ja poskipäänsä pyörän soittokelloon! Siis nyt joutuu käyttämään nuorison suosimaa lyhennettä, WTF?!?!? Miten se on ees mahollista? Naama tangossako se on ajanu? Oman selityksen mukaan hän talutti pyörää, kun jalka sotkeutui polkimeen ja naama osu kelloon. Asia selvä. 

Niin tai näin, nyt on turpa ruvella ja kulma mustana. Vanhempi siskopuolensa yritti neuvoa että sanot kato koulussa että "Näkisittepä sen toisen osapuolen..."
-Ai miun pyörän vai? On ne sen nähny. Jep.

Eilisaamuna tämä elämän ja Helmi-polkupyörän kolhima tokaluokkalainen oli sen verran turvoksissa ja kipeä naamastaan, että annoin luvan jäädä kotiin lepäilemään ja lupasin jotain hyvää iltapalalle. Hyvä ruoka, parempi mieli ;)

Yksissä tuumin päätettiin että iltapalalle tehhään amerikkalaisia pannukakkuja, ne vie varmasti kivun ja pahan mielen mennessään. Ja niinhän ne tekikin, tosin jonkinasteinen ähky tais tulla tilalle.

Huomenna on muuten harvinaislaatuinen päivä. Tulee kuluneeks 14 vuotta siitä ku miusta tuli ÄITI. Kouluja on tullu käytyä elämän varrella, mutta siinä on kyllä semmonen koulu josta et valmistu koskaan. Aina kun luulet, että Jes! Handlaan kaiken, niin tulee esim. tämä paljon puhuttu teini ja pudottaa siut maanpinnalle ihan yksinkertasella lauseella:

- V***u ku sie et tajuu mistään mitään, mie muutan iskälle.
Näin. On varmaan tuttu lause monessa muussakin taloudessa. Tähän pätee varmaan se ikivanha epäilys siitä että se ruoho olis vihreämpää aidan toisella puolella?

Onneks nuo oikut on yleensä aika ohimeneviä, ja ei mene kauaa niin luikitaan häntä koipien välissä alakertaan anteeks pyytämään. Kai tää sitten on sitä kovasti mainostettua murrosikää. (Itsehän en ole koskaan moisesta vaivasta kärsiny, kysykee vaikka äitiltä!) Oon joskus miettiny, että miten mie en saa yhtään otetta tuohon lapseen, että miks en osaa tätä? Sitten muistan yhen jutun ja armahan ihteni:

Miehän oon ensikertalainen.

Ja loppuun vielä niihen pannukakkujen ohjetta, mitat on semmosia Noin-tyyppisiä ku oon hirveen huono seuraamaan ohjeita.

Amerikkalaiset pannukakut meijän malliin

- n. 4dl vehnäjauhoja
- sokeria oman maun mukaan
- vaniljasokeria oman tai vaikka isännän maun mukaan.
- leivinjauhetta n. 1rkl
- vaniljarahkaa 1prk (200g)
- maitoa n. 2.5dl

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää loput tarpeet. Taikinaa saapi turvotella jonkun aikaa jos vaan malttaa. Ja tästähän tulee pariin astetta jäykempää ku normi lettutaikinasta, niin ei toinna säikähtää.

Viikonloppuja!